God of War oli PlayStationin vastaus Halon ja Zeldan kaltaisille sarjoille, mikä teki Kratosista yhden kaikkien aikojen ikonisimmista videopelihahmoista. Kratosista tuli ikoninen God of War-pelien laadun ja innovaatioiden ansiosta. Se antoi pelaajille mahdollisuuden sukeltaa kreikkalaiseen ja nykyään norjalaiseen mytologiaan, mutta tarinassa oli ainutlaatuinen (ja kokonaan metallinen) käänne.
Sarja alkoi vuonna 2005, ja se kukoistaa edelleen God of War: Ragnarokin kanssa horisontissa. God of War on ehkä yksi kaikkien aikojen tunnistetuimmista videopelien IP-osoitteista, mutta kaikki pelisarjan merkinnät eivät ole tasavertaisia. Mikä nimikkeestä oli paras parhaista, kun on kyse suosikkivihaisesta Spartanistamme?
PÄIVÄN DUALSHOCKERS-VIDEO
8. God of War: Betrayal
Se on mobiilidebyytti, eikä todellakaan ole lopullinen pääsy klassiseen sarjaan. Tämä 2D-sivurulla oli täysin erilainen kuin muut klassikot ja sijoittuu viimeiseksi sen unohtuvuuden vuoksi.
Mobiilipeliin se sopii täydellisesti. Itse asiassa se on todennäköisesti keskimääräistä korkeampi. Se yritti säilyttää nopean taistelunsa ja pulmapelinsä olemuksen, mutta se ei kuitenkaan riittäisi useimmille faneille, jotka todennäköisesti ohittivat tämän merkinnän. Pettäminen ei kuulu mihinkään muualle kuin viimeiseksi tässä luokassa.
7. God of War: Chains of Olympus
PSP:n laitteistoon jääminen ei suosinut tätä erää. Chains of Olympuksen suurin ongelma on innovaatioiden puute millään osastolla. Kratosin hahmokehitys oli hyvää, paitsi että peli ei loistanut millään erityisellä tavalla.
Normaalissa mittakaavassa se olisi hienoa, mutta koska se on kuuluisasta God of War-sarjasta, sillä on suurempi este hypätä. Chains of Olympuksen juoni oli sarjan heikoin, mikä olisi yleensä God of Warin vahvuus, joten se sijoittuu viimeiseksi PlayStation God of War-peleistä.
6. God of War: Ascension
Ascension tuntui vain tarpeettomilta lisäyksiltä sarjaan. Kolmen tarjoaman eeppisen finaalin jälkeisen hypeen vastaaminen oli aina haaste. Juoni oli edelleen hyvä, mutta taistelu ei parantunut kolmesta, itse asiassa se huononi.
Santa Monica lisäsi väistöjärjestelmän, mikä teoriassa kuulostaa hyvältä. Valitettavasti se ei tehnyt – se tuhosi alkuperäisen trilogian tasaisen taistelun. Saimme Kratosilta lisää hahmojen kehitystä, ja se oli ainakin hyvin kirjoitettu. Mutta Ascension oli melko unohdettava, koska se ei esitellyt hahmoja tai pomotaisteluja, jotka päätyivät erottumaan joukosta.
5. God of War: Ghost of Sparta
Jälleen kerran God of War ilmestyi PSP:lle. Tällä kertaa se toi yhden franchising-sarjan parhaista juoneista ja antoi meille syvemmän katsauksen Kratosin ja hänen henkilökohtaiseen elämäänsä. Kratosin veljestä Deimosista saaminen oli shokki. Ja oppiminen syistä, miksi hänet vangittiin, ja Zeuksen ennustukset tuovat lisää syvyyttä Kratoksen matkaan.
Esitys on ihailtava, kun otetaan huomioon, että se oli niin heikolla järjestelmällä. Ghost of Sparta on lyhyt, mutta suloinen ja tarjoaa erinomaisen tarinan tragediasta ja lisäkatsauksen Kratosista ja hänen menneisyydestään. Ghost of Spartasta puuttui isommat hetket, jotka olivat pääpeleissä, mutta se oli silti loistava peli.
4. God of War
Se, joka aloitti kaiken. Tämä tutustutti meidät Kratosin ja Santa Monican versioon kreikkalaisesta mytologiasta. Täällä saamme selville, että Kratos oli pelkkä Aresin nukke ja hänet huijattiin tappamaan oman rakkaan perheensä. Jumalat tarvitsevat Kratosin apua, koska on vastoin heidän lakejaan tappaa toisiaan – näin alkaa Kratosin eeppinen jumalanmurhaus. Hack and slash-seikkailu oli uskomaton ja loistava aloitus unohtumattomalle sarjalle. Se vaatii muutaman koputuksen kiusallisella alustalla ja inspiroimattomilla arvoituksilla, mutta kun katson taaksepäin joitain tämän tarjoamia hienovaraisia esineitä, se saa erityisen vivahteen toistossa trilogian valmistumisen jälkeen.
3. God of War 3
God of War 3 oli eeppisten pomotaistelujen unelma – Kratos kohtaa tämän unohtumattoman seikkailun suurimpia taisteluita, joita pelaaminen voi tarjota. Cronoksen taisteleminen oli erityinen kohokohta, koska Kratos ei voi edes verrata kynteensä kokoon. Meillä on niin monia mieleenpainuvia hetkiä, kuten Heliosin pään irti repiminen tai Poseidonin silmien kaivertaminen, paitsi että olimme (epä)onnekkaamme katsomassa sitä Poseidonin näkökulmasta, mikä osoitti meille, kuinka pelottava Kratos todella on.
Musiikki oli pelottavaa ja sai pelaajat vilunväristykseksi, mikä lisäsi Kratosin vakavuutta, ja hänestä tuli itse asiassa pelottavin jumala. Se oli hyvä aloitus trilogialle ja ansaittu lopetus Kratosille, tai niin luulimme silloin, mikä johtaa meidät…
2. God of War (2018)
Uudelleenkäynnistys merkitsi uutta tyyliä God of Warille ja antoi meille harmahtavan, mutta viisaamman Kratoksen. Vuoden 2018 God of War muutti sen, mitä tiesimme God of Warista. Hack and slashista siirtyminen henkilökohtaisempaan over-the-shoulder-näkökulmaan antaa toiminnalle rajumman ja henkilökohtaisemman ilmeen. Kamera ei leikkaa kertaakaan, mikä antaa saumattoman virran koko pelin ajan. Kratos sukeltaa pohjoismaiseen mytologiaan ja se oli kiehtova oivallus mytoosiin.
Kuten mainittiin, vuoden 2018 tuomien parhaiden asioiden joukossa on erilainen Kratos. Hän on muuttunut kostonhimoisesta soturista, joka on täynnä raivoa ja tuskaa, rauhalliseksi, viisaaksi isäksi, joka ymmärtää koston tuoman tyhjyyden. God of War osoitti, että tämä uusi rohkea muutos oli sen arvoinen. Muutamia ongelmia God of Warissa olivat toistuvat peikkopomot, viimeistelyliikkeiden puute ja sivutehtävät, jotka eivät olleet aivan mieleenpainuvia.
1. God of War 2
God of War 2 oli alusta loppuun lumoava kokemus. Tahti oli paikallaan, eikä siinä ollut koskaan tylsää hetkeä. Kahdella oli kaikkien aikojen suurin juoni kaikista God of War-peleistä. Nähdessään Kratosin petoksen ja hänen taistelunsa kohtaloa vastaan sai meidät hämmästymään. Ehkä hänen voitonriemuisin hetki oli kohtalon sisarusten kukistaminen ja sen todistaminen, että hän voi takoa oman kohtalonsa. Aikamatkustuksen käyttäminen voi olla mutkikasta ja hankalaa, mutta God of War 2:n sen käyttö toimi täydellisesti.
Se hyödynsi ensimmäisen pelin suurimpia ongelmia luomalla hauskoja pulmia, jotka oli tyydyttävä ratkaista ilman liian vaikeita. Tasohyppely tehtiin paljon tarkemmin, mikä teki kulkemisesta hauskaa. God of War 2:sta on vähän sanottavaa, koska se vain paransi kaikkea, mitä sen edeltäjä teki. Taistelu, tarina, hahmot, mittakaava, grafiikka, palapelit ja tasosuunnittelu ovat parantuneet, joten se on tähän mennessä paras God of War-peli.
