Tiedätkö kuinka lapset yleensä pyytävät pelikonsoleita jouluksi? No niin minäkin tein. Vain omani toimisi myös matkapuhelimena! Tietenkin puhun Nokia N-Gagesta. Olin noin kymmenen vuotias, kun näin mainoksen televisiossa: oikeita pelejä oikealla toimivalla puhelimella? Tästä nyt oli kyse tulevaisuudesta! Olin vaikuttunut siitä, kuinka N-Gage oli riittävän tehokas pelaamaan paitsi tyypillisiä 2D-pelejä, joihin 2000-luvun alun lapset olivat tottuneet, myös PlayStation-kaliiperin 3D-pelejä.”Tony Hawk’s Pro Skater”ja”Tomb Raider”ovat vain muutamia esimerkkejä, jotka tulevat mieleen. Se räjäytti mieleni ja sai minut kaipaamaan laitetta.
Minulla ei kuitenkaan ollut mitään odotuksia saada N-Gage todellisuudessa. En tiennyt tuolloin rahasta mitään, enkä vieläkään tiedä, minkä tyyppistä taloudellista akrobatiaa perheeni piti hankkia saadakseen minulle sellaisen, mutta he tiesivät. Ja voi poika, olin pettynyt nähdessäni, että sen mukana tuli vain yksi valmiiksi pakattu peli, joka koski lumilautailua!
Olen hädin tuskin pätevä tähän peliin PSX:llä, joten voin vain kuvitella, kuinka vaikeaa se oli N-Gagella.
Nokia N-Gage oli enemmän kuin kikkapuhelin
Mutta kelataanpa hieman taaksepäin ja rekonstruoidaan tuo muisto, jotta voin mitata asioita tämän päivän – minä – näkökulmasta. N-Gage on vaaka-asennossa pidettävä puhelin, joten se toimii konsolina. Pystysuuntainen näyttö oli aluksi hankala, mutta lopulta se ei estänyt nauttimasta oikeista peleistä… vaikka kehittäjien pitikin käydä läpi helvetin optimoidakseen ne N-Gagelle. Itse teko on kuitenkin osoitus silloisen Nokia-brändin voimasta. Se osoittaa, että yrityksillä oli todella korkea konsolipuhelimen käyttöönottoaste, mikä puolestaan inspiroi käyttäjiä valitsemaan sen. Ja vau, oliko tämä puhelin rakennettu hyvin! Tämän ei pitäisi tulla yllätyksenä, koska sen teki Nokia – menneen vuoden matkapuhelinten kuningas. Laitetta oli mukava pitää, mahdollisesti koska se oli niin vahvasti inspiroitunut GameBoy Advancesta (GBA), olkapäitä lukuun ottamatta. En ole koskaan laittanut mitään tapausta tälle asialle, eikä se tarvinnut sitä. Vielä nykyäänkin se näyttää mahtavalta ikäisekseen, vaikkakin taisteluarpien kanssa. Mutta ne ovat seurausta sadoista pudotuksista ilman suuria haavoja. Se on varmasti kunnioitettavaa!
N-Gagen yleinen muoto ja tunnelma toivat 2000-luvun alun futuristisen peliestetiikkaan. Toki se voisi käyttää hieman läpikuultavampaa muovia, mutta ainakin siinä oli vaihdettavat paneelit. Vaikka et koskaan löytäisi niitä ostettavaksi, koska ne maksavat järjettömiä summia. Mutta puhelin tarjosi sekä ulkoista että sisäistä räätälöintiä, sillä UI (käyttöliittymä) antoi käyttäjille mahdollisuuden muuttaa sen korostusvärejä ja jopa järjestää valikon sisältöä uudelleen. Se tuntui 10-vuotiaan silmissä työpöytäkokemukselta, joka on jo itsessään eräänlainen menestys.
Ah, kyllä, pahamaineinen N-Gage-meemi.
Ja kun puhutaan muototekijästä: ne meemit siitä, että puhelinta on pidettävä sivuttain, jotta voidaan puhua läpi. se? Totaalinen myytti. Olin aina käyttänyt sitä niin kuin se oli luonnollista: näyttö kasvojani päin, kaiutinpuoli ylöspäin, eikä kukaan koskaan valittanut äänenlaadusta. N-Gagen kaiutin oli riittävän kova, jotta se kuuluisi hieman epäkeskoasennosta.
Mutta tiedätkö, mikä oli N-Gagen suunnittelun todellinen sudenkuoppa? Missä pelipaikka sijaitsi. Tyypillisesti kannettavassa konsolissa pelipaikka on selkeällä paikalla, johon pääsee helposti käsiksi jonkinlaisen suojaläpän poistamisen jälkeen. No, N-Gagen tapauksessa, jos haluat vaihtaa pelisi pois, sinun on periaatteessa sammutettava ja purettava puhelin. Jotenkin Nokialla ei ollut oivallusta ennustaa, että akun irrottaminen päästäkseen korttipaikkaan oli huono teko. Tämä pakotti käyttäjät odottamaan ei-toivotun ajan saadakseen pelinsä päälle, mikä on päinvastoin kuin mitä haluaisit pseudopelikonsolilta.
Riippumatta N-Gage-kaiuttimen toimivuudesta, Taco Phone-meemi vaikutti niin paljon ihmisten mielipiteisiin, että suunnittelupäätöstä muutettiin N-Gage QD:n myötä. Tämä oli Nokian pelipuhelimen 2. sukupolvi ja viimeinen versio, joka toi myös kunnollisen laitteistokorjauksen: pelipaikka siirrettiin tällä kertaa puhelimen ulkopintaan! Siitä huolimatta QD oli sekalainen. Sen pienempi muoto teki kapeamman otteen, mikä teki pelaamisesta epämukavampaa. Myös painikkeet alennettiin, ja ne olivat paljon mushiampia kuin yksikään pelaaja koskaan haluaisi, koska se vaikuttaa vakavasti reaktioaikoihin ja tarkkuuteen.
Flo Boardingin paras osa oli uusien lumilautamallien avaaminen.
N-Gage-pelaaminen!
Siirry siis eteenpäin siihen, mihin viimeksi jäimme. Pelien aihe: Flo Boarding. Olin järkyttynyt, vaikka peli näytti ja kuulosti hyvältä. Oli erittäin vaikea päästä sisään, mutta viikkojen harjoittelun jälkeen minusta tuli kuningas Flo Boardingissa. Voisin saada ennätysaikoja ja jopa tehdä tonnia temppuja. Peli inspiroi minua täysin haluamaan kokeilla lumilautailua tosielämässä, mikä, kuten käy ilmi, on paljon helpompaa kuin Flo Boardingin pelaaminen N-Gagella.
Flo Boardingin hieno pieni sivuominaisuus oli kuitenkin tytön perustekoäly, jonka kanssa voit jutella. Se ei vain antanut minulle mahdollisuutta tottua kirjoittamiseen N-Gagella, mikä oli outoa – jopa silloin, kun numerot edustivat kirjainjonoja – mutta myös sai minut tuntemaan olevani jo tulevaisuudessa. Tekoäly oli melko rajallinen, mutta minulla on hyviä muistoja minusta ja ystävistäni yrittäessämme löytää siitä jonkinlaisen piilotetun salaisuuden. Ei oikein onnistunut, mutta hauskaa oli.
Nokia teki näytön väärin ja lisäsi liikaa painikkeita, mutta muuten he naulatsivat konseptin.
N-Gagen mukana tuli myös CD-levy, joka ei tarjonnut vain pöytäkonetta kumppanisovellus, joka-teoriassa-tarjoaisi päivityksiä, mutta myös oman pelikaupan, jossa on myös ilmaisia tarjouksia. Kesti neljän hengen yrityksen – joista yksi oli kokenut IT-asiantuntija, joka jatkoi töihin Microsoftille – yrittääkseen itse asiassa selvittää, mitä Nokia halusi meidän tekevän CD:llä. Ja lopulta epäonnistuimme. En koskaan päässyt selaamaan sitä kauppaa, hankkimaan luvattua ilmaista peliä tai edes päivittämään puhelintani. CD-levyn sisältö oli ehkä liian modernia ymmärryksemme mukaan, tai ehkä se ei ollut niin käyttäjäystävällinen kuin N-Gagen käyttöliittymä itse.
Ja kun se jatkui, tajusin, että N-Gagessa oli Symbian 6. Sellaisenaan kaikki Java-pelit, jotka voit ostaa eri luetteloista, olivat minun hallussani… Niin kauan kuin minä voisin sietää rahan säästämistä päivärahastani, minkä tein täysin. Valoisa esimerkki, joka tulee mieleen, on”God of War: Betrayal”. Jep, virallinen God of War-mobiilipeli vanhoille puhelimille! Oli mahtavaa pelata. Samoin oli”Buffy: The Vampire Slayer”ja pieni beat-em-up nimeltä”Demon Hunter”, joka oli vahvasti inspiroitunut”WarCraft III:sta”, johon olin tuolloin pakkomielle.
Ei vitsi, olin unohtanut pelien mukana tulleen pienen kantolaukun!
Mutta entä aidot N-Gage-pelit? No, niitä oli olemassa ja ne olivat uskomattoman ylihinnoiteltuja. Mutta isompi ongelma oli, että törmäsin useimmiten peleihin, joista en ollut juurikaan kiinnostunut, kuten Splinter Cell tai FIFA. Vaati yhteistyötä perheenjäsenten välillä ulkomailla, jotta sain todella käsiini laadukkaita pelejä. Mainitut pelit toimitettiin näissä hienoissa pienissä laatikoissa, jotka eivät tarjonneet paljon hyllyä. Mutta ne olivat käytännössä SD-kortteja, ja parasta niissä oli, että käyttäjillä oli pääsy kaikkiin ylimääräisiin tiloihin virallisen pelin ottaman lisäksi. Siisti!
Olen peliklassisti – kiinnostuin pelaamisesta NES:n ja Sega Genesiksen kanssa – joten et luultavasti järkyty kuullessani, että suosikkipelini N-Gagella oli”Sonic N”. En vain tiedä tätä peliä ulkoa tähän päivään asti, vaan se on myös loistava esimerkki N-Gagen inspiraatioista, sillä”Sonic N”on kirjaimellisesti GBA:n”Sonic Advance”-portti. Jopa omituisesta kuvasuhteesta huolimatta”Sonic N”oli poikkeuksellisen hauska ja mukava hallita. Täysi paljastaminen kuitenkin: kesti viisi vuotta kerätä Chaos Emeralds. Mutta se sai minut palaamaan lisää!
“Rap-teema”oli paljon vahvempi musiikkigenre vuonna 2005.
N-Gage tiesi myös muita temppuja… tavallaan
Mutta N-Gagella oli myös muita temppuja hihassaan, kuten MP3-soitin, jota en koskaan päässyt töihin ja erillinen mikrofoniliitäntä, jossa ei ollut pelejä, jotka sitä todella tarvitsisivat. Loppujen lopuksi internet ei tuolloin todellakaan ollut sitä, mitä sen nykyään tunnemme. Mutta nämä ominaisuudet auttoivat myymään N-Gagea toiselle yleisölle: medialaitteesta kiinnostuneille. Media-ja radiosoittimissa oli puhelimen käyttöliittymässä omat pikapainikkeet. Mutta N-Gage voisi myös tehdä kaksi erittäin pelaajakohtaista asiaa: tarjota moninpeliistuntoja valituille peleille Bluetoothin kautta ja ottaa kuvakaappauksia! Jälkimmäinen oli paljon hauskempi ja yleismaailmallisempi, koska sen avulla pystyin todistamaan huippupisteeni ilman, että minun piti purkaa puhelintani ja vaihtaa pelikorttia.
Ihan hyvien muistojeni ja syvän arvostukseni N-Gagea kohtaan ei ole epäilystäkään siitä, että puhelin lopulta epäonnistui. Nokia myi paljon vähemmän yksiköitä kuin he olivat koskaan toivoneet. Suoraan sanottuna Nintendo päihitti heidät paremmalla hinnalla ja vahvemmalla pelikirjastolla laitteistolla, joka ei ollut läheskään yhtä vaikuttava kuin N-Gage. Mutta tämä vain osoittaa, että väestörakenteen mukauttamisessa on paljon muutakin kuin kohdennettua mainontaa.
Hieno uutinen on, että nykypäivän pelipuhelinvalmistajat ovat oppineet paljon N-Gagesta. He keskittyvät ylivoimaisiin spesifikaatioihin, vaikutuksen tekemiseen tehtyihin malleihin ja laitteistoihin, jotka eivät tee kompromisseja tarjotakseen pelikokemuksen, vaan parantavat sitä.
Asioiden selventämiseksi – kyllä, tämä on virallinen God of War Java-peli! Ja se rokkaa!
Katoin N-Gagea mukanani pitkälle lukioon enkä katunut hetkeäkään, jonka vietin sen kanssa. En koskaan voittanut”Tomb Raideria”, mutta jatkoin satunnaisten Java-pelien testaamista, kunnes niitä vain yhtäkkiä ei enää ollut tarjolla. Ollakseni täysin rehellinen, vaihdoin sen yksinkertaisesti saadakseni puhelimen, jossa on oikea MP3-tuki – ihana ja esitelty”Final Fantasy VII”-elokuvassa Sony Ericsson Z1010-jotta voisin lopettaa useiden laitteiden kantamisen mukanani.
N-Gageni on edelleen elossa ja voimissani jossain varastossa. Odotan todella innolla, että pääsen jonain päivänä purkamaan sen pakkauksestani selatakseni, mitä pelikokoelmastani on jäljellä lasteni rinnalla, jotta voin näyttää heille, mistä mobiilipelaaminen todella alkoi. Kuka tietää, ehkä he ovat niitä, jotka päihittävät OG”Tomb Raiderin”N-Gagella ja kerskuvat siitä ystävilleen! Ja he voisivat tehdä sen jopa kuvakaappauksella lopusta.
Jos kaikki nämä ihastuttavat pelaajamuistot kaipaat omaa pelitoimintaasi, Top 10-pelipuhelinluettelomme on paras paikka aloittaa matkasi!
